Unettomia öitä ja hankintoja

Helinää ja vilskettä digitaaliosastolla

Kun unirytmi on ollut sopivasti perseellään parisen viikkoa, niin yölliset hetket ovat vieneet minua digitaalikauppoihin ostoksille. Näin on käynyt, vaikka rahaa ei varsinaisesti ole mihinkään.

GOG:issa starttasi kesäalet ja ne jatkuvat heinäkuun viidenteen päivään asti. Suosittelen kaikkia kliksuttelemaan itsensä sinne suuntaan, sillä hyviä pakettitarjouksia löytyy päivittäin. Kaikki pelit ovat tietenkin aleseasonin ajan saatavilla huomattavasti normia halvemmalla, mikä GOG:in hinnoissa tarkoittaa parhaimillaan tosi halpaa.

Itse kävin omaa kukkaroa keventämässä useammallakin hankinnalla. Niistä valtaosa saattaa jopa päätyä tänne blogin puolelle päivinä tulevina.

Daedalicilla oli hyvä alepaketti, ja koska point-and-clickit ovat viimeaikoina lämmittäneet kovasti sydäntäni, niin päätin siihen sijoittaa. Pakettiin kuuluva The Whispered World löytyy minulta jo ennestään fyysisenä pelilevynä, mutta eipä haittaa vaikka se myös digitaalisessakin muodossa hyllyssä komeilee.

Maininnan arvoinen on myös todella kehuttu To The Moon, jonka sain viimein haltuuni varsin kuluttajaystävälliseen hintaan. En malta odottaa, että pääsen kynteni tähän iskemään. Aluksi pitää saada vain muutama muu peli alta pois.

Viimeinen meistä

Näköjään juhannuksen pelivimmaa ei tyydyttänyt pelkästään digitaalituotteet, vaan rahaa oli myös hassattava ihan virallisissa pelikaupoissa. Nyt mukaan lähti ylistetty The Last of Us.

En ollut mitenkään erityisen innoissani, kun kuulin, että Naughty Dogin seuraava projekti on survival henkinen toimintapeli. Vielä vähemmän olin innoissani, kun kuulin, että pelin tarina kertoo tulevaisuudesta, jossa virus muuttaa ihmiset aggresiivisiksi ja verenhimoisiksi saalistajiksi (lue: zombeiksi).

Sanokaa miksi sanotte, laahustajaksi tai tarttuneiksi, mutta zombi on zombi vaikka voissa paistaisi. Nykymediassa heiluvilta raadoilta ei voi välttyä, ja minulla alkoi tämä buumi tulla korvista ulos jo neljä vuotta sitten. Nähtävästi olin yksin turhautumiseni kanssa, koska zombit myyvät edelleen. Voi kuinka ne myyvätkään.

Zombielokuvia, zombipelejä, zombi-fucking-kirjoja. Jos näen vielä yhdenkin muka hauskan "kuinka selvitä zombimaailmanlopusta" oppaan tai jos törmään vielä yhteenkin "kenet ottaisit mukaan taistelemaan zombiarmeijaa vastaan" facebook-kyselyyn, niin toteutan täysin henkilökohtaisen armageddonini siihen paikkaan.

Jahas ensi-iltaan olisi tulossa World War Z. ETTE MUUTEN IKINÄ ARVAA, MITÄ SE "Z" SIINÄ NIMESSÄ TARKOITTAA.

*tasaa hengitystä*

Niin Last of Us. Olin aika kiikunkaakun sen suhteen, että sijoitanko pennoseni Remember Me -peliin vai Naughty Dogin uusimpaan. Varmasti olisin ensimmäisenä mainittuun päätynyt, ellen olisi lukenut kritiikkejä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta zombi on silti zombi

"Paras yksinpeli mitä olen aikoihin nähnyt!" "Ehdottomasti Playstation 3 paras peli. Ikinä". 95 pisteen keskiarvo Metacriticsissä. Naughty Dog ei ole minua vielä pettänyt, joten kait tässä on pakko jotain olla.

Mitkä sitten on fiilikseni näin peliä pelanneena? Lähinnä ristiriitaiset.

Jo alussa on nähtävissä, mikä pelistä tekee hyvän. Se on uskomattoman kaunis, elokuvallinen, suurilla tuotantoarvoilla sivelty ja aivan helvetin taidokkaasti ääninäytelty. Elämysjunia Naughty Dog on aina osannut tehdä, eikä The Last of Us ole poikkeus. Jälki on todella vakuuttavaa.

Kaiken tämän alla kyseessä on kuitenkin juuri sitä, mitä osasinkin pelätä: survivaltoimintaa zombeilla - niillä helvetin zombeilla. Uncharted-pelien vapaan toiminnan voi heittää menemään, sillä nyt ollaan tiukoissa tilanteissa ja selvitään minimikalustolla. Perusteltu ratkaisu, en kiellä, mutta se saa myös pelin tuntumaan helvetin turhauttavalta. En osu uudella ohjaimellani edes ladon seinään, ja hiippailu raastaa hermoja, kun nurkan takana joku öttömönkiäinen aina sattuu minut huomaamaan. Vaikeustaso varmaan vaihtuu pian helpoksi, niin nöyryyttävää kuin se onkin.

Post-apokalyptisessä maailmassa on aina rikollisklikkejä. Aina.

Kulahtanut ja rosoinen kaupunkiympäristö on miljöönä yhtä mielenkiintoinen kuin harmaa seinä. Tarinan alkukuvion voi ennalta-arvata, jos on joskus näihin maailmanloppukertomuksiin sattunut törmäämään - todennäköisesti kaiken voi arvata vaikka niiltä olisi kyennyt välttymäänkin.

Minun kirjoissani peli ei todellakaan (toistaiseksi) ole kohonnut yksinpelien kuninkaaksi, ei edes elämysjunien kuninkaaksi - pelaan uutta Unchartedia mieluummin koska tahansa. Toisaalta on aivan turhan aikaista sanoa vielä mitään pysyvää. Ehkä hahmosuhteet kehittyy uusille tasoille, ehkä peli imaisee mukaansa edetessään. Niin, ehkä.

Peliblogeja, onko heitä?

Kun olen nyt tähän videopeliblogien ihmeelliseen maailmaan liittynyt, niin olisi kiva tietää, että mitä suomalaisia peliblogeja interwebseistä löytyy. Selailin muutamia satunnaisia, ja osaa niistä aloin myös seuraamaan, mutta uudet ehdotukset ovat silti aina tervetulleita.

Tunnelma- ja tarinapeleihin keskittyvät blogit olisivat enemmän kuin tuhat jänistä, mutta periaattessa peliblogi kuin peliblogi kiinnostaa. Jatkan etsiskelyä, ja ehkä jossain vaiheessa heitän tuohon sivupaneeliin jonkilaisen blogrollin.

Ainiin, uusi peli on nyt työn alla (siis Last of Usin lisäksi), mutta siitä varmaan lisää lähitulevaisuudessa.