Sananen minusta, blogista ja peleistä

Peter Pan - A Story Painting Adventure. Kuka muistaa? Muistaako kukaan?

Uusi peli on jo työn alla ja kirjoitus siitä ilmestynee lähiviikkoina. Sitä ennen kuitenkin hieman taustatietoja minusta ja blogista. Miksi olen pistänyt tällaisen blogin pystyyn? Millainen on pelihistoriani? Mikä lasketaan tarinavetoiseksi peliksi?

Olen ollut PC pelaaja jo lapsuudesta asti. Perheeseeni hankittiin tietokone joskus kun olin 5-6 -vuotias. Ensimmäiset pelit olivat tasopomppimista à la Lion King, Commander Keen jne. Duken Nukem 3D:tä ja Doomia pelattiin silloin kun vanhempien silmä vältti. Pelaaminen oli vielä uutta ja ihmeellistä. Mykistymiseen ei tarvittu mieltä ylentäviä tarinoita tai paisuttelevaa tunnelmaa. Pomppiva hahmo ruudulla, jota pystyi kontrolloimaan, riitti vallan mainiosti.

Tuona aikana ehkä parhaimpia esimerkkejä tarinavetoisista pelistä olivat Lucas Artsin ja vastaavien point-and-click puzzleseikkailut. Vaikka suurin osa näistä jäi kokeilematta - englanti ei luonnollisesti taipunut silloin vielä mihinkään - niin sivusilmällä niitä tuli kuitenkin seurattua. Ainoa peli, joka edes jotenki upposi tähän kategoriaan, oli Peter Pan - A Story Painting Adventure. Kyseessä oli peli, joka kertoi Peter Panin seikkailusta, ja häntä piti avittaa alhaalla olevilla piirtotyökaluilla. Omanlainen puzzlepeli siis tämäkin.

Nykyinen fyysisten pelien kokoelmani. Tästäkin kastista vain murto-osa päätyy blogiin.

Iän myötä pelikokoelma on kasvanut ja alustat laajentuneet. Nykyisin PC:n lisäksi omistan Playstation 3:sen ja Xbox 360:sen. Samalla myös määritelmä tarinavetoisille peleille on alkanut tulla häilyvämmäksi. Tarinankerronta on alkanut nousta olennaiseksi elementiksi, eikä ole enään vain seikkailupelien yksinoikeus. Onkin hankala määritellä tarkkaa rajaa sille, minkä lasken tarinavetoiseksi peliksi ja minkä en.

Katsotaanpa PC puolta. Seikkailupelit menevät melkeinpä automaattisesti tarinavetoisten pelien joukkoon, siispä rajan paremmalle puolelle saavat astua Pendulon ja Daedalicin tuotanto, Lucas Artsin Grim fandangoa unohtamatta. Mitäs seuraavaksi?

Seikkailupelit ovat melkeinpä yksinoikeutettuja.

Jade Empire nojaa vahvasti tarinaan. Sen avulla kuljetetaan peliä eteenpäin, ja se on kiinnostava. Tervetuloa siis joukkioon mukaan. En ole pelannut vielä Dragon Age (juuh, tiedän), mutta sen mitä pelistä olen kuullut, niin oletan sen pääsevän tarinalootaan mukaan. Okei, Biowaren roolipelit ovat messissä. Ei sinällään yllätys, sillä ne ovat kiinni päähenkilössä ja näin myös hänen rinnallaan kulkevassa tarinassaan. Entäpä räiskintä? Korppuaikoina Doom tai Quake eivät juurikaan tarinallaan säväyttäneet. 

Biowaren pelejä on mahdoton vältellä.

Tarkastellaanpa Max Paynea. Se ei ole tarinallisesti kovin kummoinen: tympeä kostoeepos, joka jatko-osassa muuttuu kylmääväksi romanssiksi. Yksiselitteinen ja suoraviivainen - toimii hyvin räiskintäpelissä. Tarinankerronnaltaan se puolestaan on mielenkiintoinen yhdistelmä Film Noir elementtejä sekoitettuna John Woomaiseen toimintaan. Ei ole täysin sattuma, että Max Payne-pelin ja elokuvien välistä suhdetta on tutkittu akateemisella tasolla asti. Periaatteessa näen siis Max Paynessa sitä tarinallista/kerronnallista potentiaalia, jota  blogiini juuri haen. Tässä tulee myös esille rajaamisen ongelma: tarina on toki tärkeä, mutta oleellista on myös miten se kerrotaan. Max Payne ensisijaisesti nojaa tyyliteltyyn räiskintään, mutta en voi kuitenkaan riisua siltä myös sen kerronnallista vahvuutta. Se on jotain sellaista, mitä pelimaailmassa ei vielä tuolloin oltu nähty.

Max Payne. Tarinavetoinen vai ei?

Okei, Max Payn pääsisi rajan paremmalle puolelle. Mutta...

...nyt tulee vastaan myös blogini tarkoitus. En halua kirjoittaa peleistä, joista on kirjoitettu ja sanailtu maailman mitat. Ideani on kirjoittaa peleistä, jotka ovat ehkä unohtuneet tai eivät ole vielä saaneet sitä huomiota, minkä ne mahdollisesti ansaitsisivat. On kysytty monasti, että voivatko pelit olla taidetta. Tämä usein johtaan myös siihen kysymykseen, että voivatko pelit - kuten hyvät kirjat ja elokuvat - kertoa hienoja tarinoita; koskettaa pelaajaansa tarinallaan, hahmoillaan tai kerrontatavallaan? Jos näin on, niin mikä on se ominainen kieli, jolla pelit sitten toimivat? Onko tällaista edes olemassa? Uskon, että kokeneimmat pelaajat voivat vastata tähän yksiselitteisen myöntävästi. Kuitenkin on niitä, joille pelit vieläkin edustavat sitä mitä ne olivat 80- ja 90-lukujen vaihteessa. On myös niitä, jotka eivät ole vain löytäneet tätä puolta peleistä, tai mahdollisesti etsivät sitä. Haluan tuoda esille, että pelien kirja on moninainen ja monisävyinen. Se ulottuu bulkkiräiskintöjen tai perus RPG:eiden ulkopuolelle. 

Medioiden välissä, kun pelit ja elokuvat yhdistyvät. Lasketaanko elämysjunat tarinavetoisiksi?

Tiedän, että joudun jossain vaiheessa käymään läpi tiettyjä pelejä, jotka polskivat valtavirran kuohuissa. Mass Effect trilogia on pelisarja, joka mielestäni on mullistanut omalla tavalla pelaajan mahdollisuutta kokea tarinaa, plus että peli on minulle henkilökohtaisesti hyvin rakas. En siis ala varsinaisesti sulkemaan mitään pois, vaikka myönnänkin, että haluan tuoda vaihtoehtoja populaarimpien pelien rinnalle.

Kaksi aliarvostettu pelihelmeä (ja omaa suosikkiani).
 Mutta voidaanko niitä laskea tarinapeleiksi?

Fable yritti uudistaa hahmokerrontaa, mutta tulokset jäivät vajaiksi.
Silti ne painottavat erityisesti henkilötarinaa .

Ehkä tämän kaiken pointtina oli lähinnä avata sitä kenttää missä operoin ja niitä periaatteita millä operoin. Kaikista tärkeintä minulle on, jos joku innostuu tai saa innostuksen pelata jotain käsittelemistäni peleistä. Lukuisat blogit ja erinäiset Peli-lehdet ovat aiheuttaneet minussa tuon innostuksen ja olisin todella mielissäni, jos voin pistää tämän hyvän kiertämään. Siksi haluan että kirjoituksistani kuuluu oma henkilökohtainen ääni läpi: jos olen innostunut, olen innostunut; jos olen pettynyt, olen pettynyt. Olen tottunut formaalimpaan kirjoitteluun, joten tämä on minullekin vielä vähän vierasta. Älkää siis ihmetelkö 

Heavy Rainista on paljon sanottavaa, jahka pelin aika tulee.

Ensi kerralla luvassa katsaus seikkailupeliin, ja vielä varsin arvostettuun sellaiseen. Alla oleva kuva antanee jo vihjeen osalle teistä. On aika astua peilin toiselle puolen.